Uuden ja salaperäisen edessä
Kirjailijat ja esoteria modernisoituvassa Suomessa
14.1.–12.9.2021
Uuden ja salaperäisen edessä – kirjailijat ja esoteria modernisoituvassa Suomessa
14.1.–12.9.2021
Uuden ja salaperäisen edessä tarkastelee suomalaisten kirjailijoiden ja esoteerisuuden välistä kulttuurihistoriaa.
Näyttely kertoo unohdetusta Suomen kulttuurihistoriasta. Se kertoo tutuista kirjailijoista uudesta näkökulmasta, ja nostaa esiin marginaaliin jääneitä. Näyttely paljastaa rikkaan vaikutusten verkoston, kirjailijoiden merkityksen sekä kansainvälisten esoteeristen virtausten merkittävän vaikutuksen suomalaisessa kulttuurihistoriassa.
Uudet esoteeriset liikkeet olivat erityisen kirjallisia luonteeltaan. Ne perustuivat laajaan lukeneisuuteen ja liikkeiden jäsenet hahmottelivat ihmiselämän tarkoitusta, henkistä polkua ja tulevaisuuden maailmaa juuri kirjoittamalla. Niin kaunokirjallisuus, pamfletit, oppaat, laajat tietoteokset, runot kuin sanomalehdetkin tarjosivat kanavan keskustella ja levittää tietoutta.
Näyttely pohjautuu monialaiseen uuteen tutkimustietoon, joka on syntynyt Uuden etsijät. Esoteerisuus ja uskonnollisuuden murros modernisoituvassa Suomessa, 1880–1930 -tutkimushankkeen puitteissa.
Kuva: Goetheanum, Åbo Akademis bildsamlingar.
Esoteria
Salattuun henkiseen tietoon viittaava esoteerisuus liittyy pitkään traditioon antiikin filosofioista, juutalaisesta kabbalasta ja kristillisestä teologiasta keskiajan mystiikkaan, alkemiaan, taikuuteen ja okkultismiin. 1800-luvun kuluessa eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja muotoutui henkisyyttä kohtaan uudenlainen kiinnostus, joka sai voimaa ajan yhteiskunnallisista muutoksista. Aikalaiset puhuivat mystisyyden uudelleensyntymisestä, salatieteistä, salatiedosta, henkisyydestä, okkultismista, etsimisestä.
Liikehdintää yhdisti ajatus siitä, että tiedämme todellisuudesta vain osan. Olennaista olikin päästä käsiksi itsessä piileviin suurempiin voimiin. Uudenlaiseen tietoon ja elämän totuuden etsintään keskittyvät liikkeet kuten spiritualismi, teosofia, parapsykologia, antroposofia, ruusuristiläisyys ja vapaamuurarius kiehtoivat erityisesti taiteen ja tieteen alalla toimivia. Meediot, näkijät ja tietäjät houkuttelivat myös suurta yleisöä.
Aarni Kouta (Arnold Elias Candolin, 1884 - 1924)
Aarni Kouta kuului 1900-luvun alun kiihkeään, Friedrich Nietzschen filosofiasta innoittuneeseen kirjailijajoukkoon yhdessä Volter Kilven ja Joel Lehtosen kanssa. Kouta ryhtyikin jo lukioikäisenä kääntämään Nietzscheä, ja julkaisi ensimmäisenä Näin puhui Zarathustra -teoksen suomennoksen 1907.
Kouta toimi sanomalehtimiehenä ja erityisesti kirjallisuuskriitikkona. Lehtimiehen tehtävät johtivat hänet myös teosofisen Tietäjä-lehden piiriin. Kouta tuki Pekka Ervastia tämän erkaantuessa teosofisesta seurasta ja perustaessa uuden Ruusu-Risti -seuran.
Kouta oli ennen muuta runoilija, ja hän julkaisi kahdeksan runokokoelmaa ennen 40-vuotiaana tekemäänsä itsemurhaa. Lisäksi hän käänsi runoutta ja muuta kaunokirjallisuutta. Teosofisissa Tietäjä-, Ruusu-Risti– ja Sunnuntai-lehdissä hän keskittyi ennen muuta kirjallisuuteen ja julkaisi runokäännöksiä ja kirjallisuuskatsauksia. Kääntäjänä Kouta oli kiinnostunut pohjoismaisesta aikalaiskirjallisuudesta kuten Henrik Ibsenistä ja August Strindbergistä sekä Selma Lagerlöfistä.
Koutaan viitattiin usein etsijänä, ja hänen kuoltuaan Uuden Suomen nekrologi muisti kirjailijaa näin:
”Hänen hehkuva henkensä vie hänet usein äärimmäisyydestä toiseen ja vastakohtien välillä hänen elämänsäkin liikkui. Hän oli etsijä, joka ei löytänyt lopullista tyydytystään hengelleen.”
Kuva: Aarni Koudan kokoelmat, Historian, kulttuurin ja taiteen tutkimuksen arkisto, Turun yliopisto.
Tervetuloa museoon!
Päivälehden museo
Ludviginkatu 2-4, Helsinki
p. 020 720 9810
museo@hssaatio.fi
Avoinna ma – su klo 11 – 17 ja sopimuksen mukaan.
Vapaa pääsy
