Jussi Pohjakallio (1930–1990) oli lehtikuvaaja aikana, jota alettiin myöhemmin kutsua kuvajournalismin kulta-ajaksi.

Pohjakallion lehtikuvia on 1950- ja 1960-lukujen jälkeen harvoin nähty julkisuudessa. Hän oli kuitenkin yksi tuon ajan arvostetuimmista lehtikuvaajista Caj Bremerin ja Seppo Saveksen rinnalla. Tämän näyttelyn reilut sata mustavalkokuvaa on etsitty eri aikakauslehdistä, arkistoista, museoista ja yksityiskokoelmista.

Näyttely paljastaa hupaisia yksityiskohtia ja unohtuneita asenteita menneisyydestä, joka näyttää olevan sekä kovin kaukana että kumman lähellä.

Lehtikuvaajana Pohjakallio oli ahkera ja asiallinen, mutta yltiöpäinen hullu. Pärjätäkseen piti olla röyhkeä rämäpää, mutta kelvata myös sivistyneisiin saleihin.

Syitä kuvaajan ja hänen kuviensa katoamiseen julkisesta muistista on monia. Pohjakallio lopetti vähitellen työt lehdille ja alkoi yrittäjänä kuvata mainoksia ja henkilökuvia. Sitten hänestä tuli ammattivalokuvauksen tekninen uranuurtaja ja ikäluokkansa mestarisurffaaja.

Näyttelyn kuvatekstit ovat toimittaja Seija Sartin käsialaa.
Näyttelyn tunnuskuva: arkkiatri Arvo Ylppö tarkastelee vastasyntynyttä sairaalansa edessä 1957.

Kuva: Jussi Pohjakallio ei pelännyt korkeita paikkoja. Senaatintorilla osoitettiin mieltä yleislakon aikana maaliskuussa 1956.
U. A .Saarinen / Journalistinen kuva-arkisto JOKA / Museovirasto

Näyttelyssä järjestetään ohjattuja muistelutuokioita maaliskuun ajan tiistaisin ja torstaisin: tuokiot alkavat kello 11 ja kestävät osallistujista riippuen puolesta tunnista tuntiin.