”Ihanan lämpimät muistot tästä kiireettömästä yhdessäolosta”: muistelutuokioiden satoa

Kevään aikana Päivälehden museossa muisteltiin 1950-ja 60-lukujen Suomea oikein urakalla. Kova jätkä kamera kädessä -valokuvanäyttelyssä kokoonnuttiin kevään aikana muistelutuokioihin ja omia muistoja myös kirjoitettiin näyttelyssä tarjolla olleille papereille.

Kiitos kaikille omia menneisyyden muistojaan jakaneille! Ohessa on poimintoja museolle jätetyistä teksteistä. Kirjoitukset on kerätty anonyymisti, ilman yksilöiviä tietoja.

Mitä kaipaat takaisin menneisyyden Suomesta?

Maalaiskylät olivat yhteisöllisiä. Kylissä käytiin spontaanisti ja aina vieraille keitettiin kahvit ja pöytään katettiin vehnäpulla, itseleivottu tietenkin. Leivonnaiset itsetehtynä, ruisleipä, hiivaleipä ja pulla, oi kuinka hyvää pikkutytön mielestä. Ja leivontapäivän tuoksu oli ihana!

Entä mitä et ikävöi menneisyydestä?

Siankinkku oli itsesuolattu ja sitä syötiin koko talvi, en kaipaa!

Koulua todellakin käytiin 6 päivää viikossa. Koulussamme se toteutui alaluokilla kahdessa vuorossa. Osa luokista meni kouluun aamulla ja puolenpäivän aikaan kouluun tulivat osa luokista. Jouduin lopettamaan rakastamani balettitunnit, kun iltapäiväkoululaisena en ehtinyt tunneille.

TV:tä tosiaan käytiin ensimmäisiä kertoja naapurin luona katsomassa ennen kuin se hankittiin kotiin.  Nykymaailmassa jo kaikilla lapsilla on kännykät, tabletit ja tietokoneet.

Mitä kaipaat takaisin menneisyyden Suomesta?

Kaipaan kyläkauppoja ja -kouluja.

Kaipaan rauhaa ajalta, jolloin informaation tulva ei ollut niin massiivista kuin nykyään.

Kaipaan kestävämpiä kodinkoneita. Ne vähät mitä oli, oli tehty korjattaviksi ei kertakäyttöroinaksi.

Millaisia muistoja sinulla on menneisyydestä?

Toinen median muoto eli radio, ennen TV:n tuloa, keräsi perheen yhteen illalla. Istuttiin kaikki olohuoneessa: isä, äiti, veli, sisko ja vielä mummokin ja kuunneltiin kuunnelmia. Erityisen mieluisa oli jatkokertomuksena lähetetty Baskervillen koira, hyytävän jännittävä Englannin nummille sijoitettu tarina. Toinen jännäri oli suomalainen Hyvää iltaa, nimeni on Cox. Ihanan lämpimät muistot tästä kiireettömästä yhdessäolosta.

Millaisia muistoja sinulla on menneisyydestä?

Kuusamossa 1960 muistan iloisena ja ainakin lapsen silmin katsottuna turvallisena aikana. Isälläni oli sekatavarakauppoja Kuusamossa ja Rovaniemellä, itse jo lapsena pääsin kauppa-apulaiseksi. Siihen aikaan me lapset olimme kaikessa mukana, vaikkakin lapset saivat rauhassa olla lapsia.

Millaisia muistoja sinulla on menneisyyden muodista, vaatteista tai kampauksista?

1960-luvun alussa koulutyttönä muistan päähuivimuodin, ohut pieni huivi leuan alle sidottuna oli hyvin trendikäs.

Lasten kurahousut: värikkäitä ja lahkeen suussa kuminauha.

Naisten kapeakärkiset piikkikorkoiset kengät yleisiä. Aiheuttivat äidilleni kynsivaurioita varpaankynsiin.

Millaisia aistimuistoja sinulla on menneisyydestä?

Keväisen metsän tuoksu, leikit. Ulkona risumajoja rakentaen. Niukkuus – omena jaettiin tasan perheenjäsenten kesken, silakkapihvejä, kaalikääryleitä, kotiruokaa.

Millaisia aistimuistoja sinulla on menneisyydestä?

”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen…”

Radiosta tuli vain tylsää ohjelmaa, paitsi Kankkulan kaivolla ja Nimeni on Cox.

Rööperissä tuoksuja: Kaapelitehtaan käryt, Sinebrychoffin olut/mallastuoksu. Porraskäytävässä läskisoosin döfis.

Laivojen ja satamien äänet, telakan kolinat.

Makuja: Pax, Fazerina, pyöreät kovat ananaskarkit.

Kolisevat ratikat, hidasiskuiset siniset HKL-bussit.

Mutta oltiin vähään tyytyväisiä.

Mitä kaipaat takaisin menneisyyden Suomesta?

Kaipaan hiihtämistä, ihania pihaleikkejä, kaiken yksinkertaisuutta (ei digilaitteita), ruoka-aikoja, kansakoulua, Pekka-lautasia.

En kaipaa ahdasta henkistä ilmapiiriä, joka vallitsi ennen. Sukkanauhat olivat kauheita, kuten myös pistelevät kotikutoiset villa-alusvaatteet.

Mitä kaipaat takaisin menneisyyden Suomesta?

Kaipaan 50–60-luvuilta isoäitini sekä sodanjälkeisen Suomen turvallista syliä. Silloin maallamme oli nostovoimaa ja ihmiset olivat toisilleen ihmisiä.

En ikävöi -osastoon ei ole kommentoitavaa… niin ruusuisena näen maailmani pikkukaupungin silloisessa menossa, mistä oli päästävä maailman turuille asap, 70-luvun lähestyessä!

Millaisia aistimuistoja sinulla on menneisyydestä?

Menneisyyden Suomi tuoksuu heinäpellolta, hevoselta, vastakaadetuilta puilta ja maistuu kotiruoalta ja metsämansikoilta.

Menneisyys nipistelee heinänkorsilta heinäladossa, tuntuu märiltä tumpuilta ja tuoksuu riiheltä.

Millaisia muistoja sinulla on menneisyyden muodista, vaatteista tai kampauksista?

Lähinnä kuravaatteet herättivät lapsuusmuistoja, sekä aikuisten juhlavaatteet. Pihoilla ja puistoissa oli turvallista leikkiä, vaikka välillä ”puliukot” tuntuivat pelottavilta. Helsinki oli silloin aivan eri kaupunki kuin tänään, 60-luvun alussa vanhojen arvorakennusten purkuvimma ei vielä ollut alkanut täydellä teholla.